Inkan ja Luton päiväkirja

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Inkan ja Luton päiväkirja

Viesti kirjoittaja Vieraili lähetetty 23.01.12 15:41

Luto on suomalainen puoliverinen. Ihanan eloisa tamma joka on hyväkäytöksinen ja rauhallinen. Pysyy käsissä, mutta ei laiska. Lutolla on isot askeleet joissa on vähän vaikea istua. Koulutamma ei yleensä säiky turhia.
Itse olen vielä aika nuori hoitaja. Luto on ensimmäinen hoitsuni. Minulla on vaaleat keskipitkät hiukset ja siniset silmät. Tulen kaikkien kanssa toimeen. Olen ratsastanut ja hoitanut hevosia noin viisi vuotta.

Vieraili
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Inkan ja Luton päiväkirja

Viesti kirjoittaja Heidi N lähetetty 23.01.12 16:53

Vanhat hoitotarinat (löytyvät myös täältä:

15. tammikuuta 2012
Lumi narskui kenkien alla kun kävelin tallia kohti . Ympärillä oli paljon lumivaipan alla olevia puita , mutkan takaa kuului kavioden kopsetta . Otin pari juoksuaskelta ja saavuin tallin pihaan . Pihassa näkyi muutama hevonen loimi päällä tarhassa temmeltämässä . Hain tallista Luton riimun-narun . Kävelin Luton tarhalle ja avasin portin ja kutsuin tammaa . Luto oli tarhan päädyssä katsomassa naapuritarhan hevosen puuhia . Ääneni kuullessaan se kääntyi katsomaan ja kuuntelemaan minua . Kutsuin Lutoa uudestaan ja tamma lähti kävelemään luokseni . Ensin se vähän ihmetteli kuka oikein olen ,Luto kuitenkin tuli vierelleni ja haisteli minua . Sitten tamma tuuppasi minua kuin kysyen :
"Mitä sinä siinä vielä seisot?"
Hätkähdin ja napsautin lukon kiinni riimuun . Avasin portin ja talutin Luton ulos , laitoin portin kiinni . Lähdimme Luton kanssa metsäpolulle ajattelin tänään talutella Lutoa . Tamma vieläkin ihmetteli minkä takia tuo tyyppi tuli tänne ja vie minua metsään . Luto katseli ympärilleen ja kun eteen tuli matalampi oksa Luto kurottautui kaulallaan ja tiputti oksalta lunta . Ja tietysti se tippui niskaani . Kiljahdin vähän ja katsoin tammaa ja virnistin ei sille voinut olla vihainen . Jatkoimme matkaa Luto hamuili lumisella turvallan muitakin oksia . Jossain vaiheessa ravasimme vähän . Palasimme tallille ja Luto hirnahti kuuluvasti muille . Vein Luton talliin karsinaansa ja otin loimen pois . Harjasin sen ensin pölyharjalla ja vähän kumisualla hieroin tammaa . Luto nautti , putsasin vielä kaviot . Lopuksi harjasin jalat . Luto heiteeli päätään kun harja taisi kutittaa . Tamma vähän irveili . Heitin loimen selkään ja veiun takaisin tarhaan .
Sori tänään tulin vähän huono tarina kun oli kiirre ja muutes voinko ratsastaa Lutolla joskus ?


16. tammikuuta 2012
Kun saavuin tallille näin Luton käyskentelemässä tarhassaan. Kävin hellimässä tammaa silittelin ja rapsuttelin. Muutaman minuutin hellimisen jälkeen lähdin talliin. Kävelin Luton karsinalle ja huomasin ettei Kasper ollut kerennyt siivota vielä tamman karsinaa. Ajattelin auttaa , hain kottikärryt ja talikon. Siinä samalla kun siivosin Luton karsinaa mietin mitä tekisin tänään tamman kanssa. Kun olin siivonnut karsinan, vein likaiset purut pois ja hain puhtaat tilalle. Sitten vein kottikärryt ja talikon välinevarastoon. Katselin lopputulosta ja olin tyytyväinen. Vaihdoin kenkäni ratsastuskenkiin. Muistin että minun piti hakea tamma sisälle ja otin riimunnarun ja lähdin ovelle päin. Huomasin sivusilmällä kun Kasper katsoi Luton karsinaa kuin sanoen :
-” Enhän minä tätä karsinaa vielä putsannut ?”
Kun tulin tarhalle avasin portin ja kutsuin Lutoa. Tamma kääntyi ja käveli hitaasti luokseni. Napsautin lukon kiinni ja vein sen ulos tarhasta. Käännyin vielä ja suljin portin. Luto seurasi kiltisti minua karsinaansa. Sidoin riimunnarun ja avasin loimen soljet. Vedin loimen pois tamman selästä. Luto ravisteli itseään, naurahdin ja vein loimen kuivumaan. Samalla otin harjat ja kävelin takaisin karsinalle. Harjasin Luton ja putsasin kaviot. Tamma oli kiltisti. Harjasin lopuksi jalat, taas Luto heitteli vähän päätään ja liikahteli. Kun jalat oli harjattu tamma oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Minua nauratti taas. Hain Luton suitset ja koulusatulan. Ensin heitin satulan selkään ja laitoin satula vyön löysälle. Seuraavaksi avasin riimun ja vedin kaulalle. Avasin suitsien niputuksen ja lämmitin kuolaimia vähän aikaa. Pujotin ohjat kaulalle ja laitoin suitset päähän. Tamma pureskeli kuolainta kun asettelin suitsia ja asettelin jouhet korvien takaa. Kiinnitin turparemmit ja leukahihnan. Nostin kypäräni ja asettelin sen päähäni ja napsautin soljen kiinni. Irrotin Luton riimusta ja riimunnarusta. Lähdin taluttamaan tammaa ulos, ulkona pyrytti. Talutin Luton maneesiin, etsin lähimmän korokkeen ja otin sen mukaani.
Tarkistin ettei Luton kavioihin ollut jäänyt lunta. Pysäytin tamman kaartoon, laskin jalustimet molemmilta puolilta ja mittasin jalustimet oikean pitkiksi. Vedin satulavyötä vielä pari reikää tiukemmalle. Asetin korokkeen oikealle kohdalle ja laitoin vasemman jalan jalustimeen. Hups, olinkin jo selässä. Jalustimet olivat juuri sopivan kokoiset. Lähdimme liikkeelle, Lutolla oli ihanan isot ja pehmeät liikkeet. Alkukäyntien jälkeen otin ohjat ja siirryimme raviin. Tein pääty-ympyröitä päätyihin menin pitkillä sivuilla tempoharjoituksia pitkille sivuille, vaihdoin suunnan ja toistin samat asiat tähänkin suuntaan. Luto kuunteli apujani hyvin. Siirryin käyntiin ja tein pysähdyksiä ja peruutuksia sivujen keskelle. Tamma totteli hyvin mutta yksi peruutus meni vähän mutkikkaasti. Lopulta annoin Lutolle ansaitut pitkät ohjat. Noin viiden minuutin päästä otin ohjat ja reipasta ravia. Siirryin keskiympyrälle ja nostin laukan, laukkasin useamman kierroksen kunnes siirryin raviin ja vaihdoin sunnaan ravissa. jatkoin ympyrällä ja nostin uudestaan laukan laukkasin taas muutaman kierroksen reippaasti. Sitten hidastin laukkaa ja sitten nopeutin. Siirryin raviin ja seuraavaksi uralle. Sitten käyntiin, annoin pitkät ohjat ja taputtelin tammaa kaulalle. Kehuin myös, Luto vähän pärskähteli. Useamman kierroksen jälkeen tulin kaartoon ja jalkauduin. Nostin jalustimet ja löysäsin vyötä. Sitten lähdimme tallia kohti. Vein Luton karsinaansa ja otin varusteet pois ja laitoin riimun tamman päähän ja sidoin kiinni riimunnarulla. Harjasin kokonaan ja taas jalkojen kohdalla vähän osoitti mieltään. Luto oli vähän hikinen joten hain sille ohuen loimen päälle. Söin evääni ja vaihdoin kenkäni istuskelin käytävällä heinäpaalin päällä miettien tätä päivää tai sitä kuinka hauskaa minulla oli. Jossain vaiheessa nousin ja otin tammalta loimen pois. Vedin taskusta sokeripalan ja tiputin sen Luton ruokakuppiin, se oli sen ansainnut. Vein loimen pois ja lähdin kotiin.


18. tammikuuta 2012
Tänään kun tulin tallille Luto oli jo sisällä. Astelin talliin ja suunnistin Luton karsinalle. Otin riimunnarun naulasta ja avasin karsinan oven. Luto kääntyi ja tuli rapsutettavaksi. Olihan sitä söpöläistä pakko rapsutella. Napsautin riimunnarun lukon kiinni riimuun ja sidoin kiinni. Kipaisin hakemassa harjat ja ensimmäisenä otin suan. Sillä hieroin Lutoa ja tamma nautti. Venytti kaulansa pitkäksi, hierominen taisi tuntui ihanalta. Sen jälkeen otin tavallisella pölyharjalla koko vartalon. Jalkojen kohdalla taas vähän tepasteli. Kaviot tamma nosti hienosti. Seuraavaksi hain varusteet, otin tänäänkin koulusatulan. Nostin satulan selkään ja laitoin satulavyön aika löysälle. Suitsetkin meni hienosti päähän. Laitoin hihnat ja remmit kiinni. Nostin kypäräni lattialta ja laitoin päähäni. Irrotin riiimunnarun ja riimun ja asettelin paikoilleen. Otin ohjat kaulalta ja lähdimme tepastelemaan käytävälle. Talutin Luton maneesille ja kävelimme jakkaran luo. Laskin jalustimet ja mittasin oikean pituisiksi. Kiristin satulavyön ja nousin selkään. Lähdimme liikkeelle Luton selässsä tuntui ihanalta olla. Alkukäyntien jälkeen nostin ravin. Jouduin tekemään pari puolipidätettä koska tamma oli tänään vähän reippaamalla tuulella. Luto hiljenti heti pyydetyäni sopivaan vauhtiin. Nostin hallitusti laukan kulmasta ja Luto lähti liitävin askelin iloisesti laukkaan. Lutolla on ihanat askeleet vaikkakin joskus vähän vaikeita istua. Luto oli innoisaan ja teki pienen ilopukin. Minua rupesi naurattamaan ja nauroin koko seuraavan kierroksen. Lutokin vähän ihmetteli. Onneksi kukaan ei ollut katsomassa, ainakaan toivottavasti. Luulisi että joku hullu nauraa Luton selässä. En tiennyt johtuiko naurukohtaukseni pukista vai mistä. Laukkasin vielä useamman kerran. Seuraavaksi yritin saada Luton menemään vähän kootumpaa ravia. Tamma oli niin innoissaan ettei se aluksi oikein onnistunut. Lopulta kuitenkin onnistuin, koska Luto halusi miellyttää ratsastajatartaan. Sitten kun kootumpi ravi onnistui hyvin enkä minäkään enää pomppinut selässä yritin saada Luton menemään pitemmin askelin. Aluksi tamma luuli että piti juosta lujempaa. Vähän ajan päästä apuni meni perille menimme oikein hienosti. Koska yritin istua satulassa kokoajan huomasin että kantapääni olivat nousseet ylös. Painoin ne alas. Sitten siirryimme käyntiin ja annoin Lutolle hengähdystauon eli pitkät ohjat. Useamman lönkyttely kierroksen jälkeen otin ohjat. Käännyimme keskihalkaisijalle, noin puolesta välistä menimme pohkeenväistöä takaisin uralle. Tulin sen vielä useamman kerran. Sitten siirryimme raviin. Tein samaa tehtävää ravissa. Jouduin taas vähän pidättämään. Se onnistui odotettua paremmin. Vaihdoin suunnan ja tein samaa tehtävää ravissa ja käynnissä sekin onnistui vaikka kerran pidätinkin vähän liikaa ja siirryimme kesken pohkeenväistön ravista käyntiin. Lopussa vielä laukkasimme ympäri kenttää. Loppujen lopuksi annoin pitkät ohjat. Olin ihan kuitti, Lutosta en tiedä, taisi olla normaali harjoitus sille. Jalkauduin, nostin jalustimet ja löysäsin satulavyön. Köpöttelimme talliin. Riisuin varusteet Lutolta ja harjasin tarvittavaa enemmän. Luto oli tyytyväinen.


21. tammikuuta 2012
Tänään tallilla oli hiljaista. Kävelin talliin ja näin käytävällä voikon hevosen. Heidi tuli esiin hevosen takaa.

- Hei Inka ! Hän huudahti minulle.

- Moi ! Vastasin.

- Ajattelin mennä ratsastamaan Shitalla maastoon, haluaisitko tulla Lutolla mukaan?

- Juu, tottakai.

Hain Luton harjapussin ja suunnistin sen karsinalle. Otin riimunnarun ja avasin oven. Kiiinnitin riimunnarun kiinni riimuun ja sidoin vielä riimunnarun kiinni. Otin esiin pölyharjan ja harjailin tammaa ympäriinsä. Jalkojen kohdalla tamma vähän viskoi päätään, mutta rauhoitui heti kun lopetin harjauksen jaloista. Hain vielä pääharjan ja harjasin pään. Seuraavaksi kipaisin hakemassa suitset ja satulan. Heitin ensimmäiseksi satulan selkään ja sitten suitset päähän. Ilmoitin Heidille että olin valmis, hänkin oli valmis. Talutimme hevoset ulos. Kiristin satulavyön, mittasin jalustimet ja nousin selkään. Lähdimme käynissä metsää päin. Satulat narisivat kun puhuimme kaikkea maan ja taivaan väliltä, eniten kyllä hevosista. Jossain vaiheessa Shita säpsyili jotain aivan turhaa. Ravasimme reippaasti metsän keskellä. Yhdessä kohdassa laukasimme tietä pitkin kuin laukkakilpailuissa. Hevoset kilpailivat toisiaan vastaan kumpi olisi nopeampi. Jossain vaiheessa siirryimme raviin ja sitten käyntiin.

- Kylläpäs nää laukkas lujaa! Minun oli pakko todeta.

- Tuli iha vedet silmiin. Heidi sanoi ja otti jalustimet pois jalasta.

Minäkin tein niin. Etenimme käynissä. Yhtäkkiä tie loppui kesken.

- Voi vitsi, meidän pitäisi mennä tuosta lumihangesta läpi, jotta pääsemme takaisin tallille. Heidi kertoi.

Päätimme tehdä niin, hevoset saisivat ponnistella kunnolla jos aikoivat päästä syvässä lumessa eteenpäin. Hevoset tarpoivat ja ponnistelivat. Etenimme hitaasti mutta varmasti. Hevoset puuskuttivat.

- Kyllä tässä kunto kasvaa hevosilla. Heidi sanoi.

- Aivan.

Polku oli aivan edessämme.

- Enää pari metriä...

Pääsimme polulle ja hevoset olivat väsyneitä.

- Taidamme mennä loppumatkan hitaammin. Katsoin Heidiä ja virnistin.

Hän hymähti ja jatkoimme matkaa. Shitakaan ei jaksanut pomppia vihreitä ukkoja pakoon. Saavuimme tallille väsyneinä, jalkauduimme ja veimme hevoset talliin. Hoidimme hevoset ja rapsuttelimme. Veimme vielä lopuksi tarhaan.


22. tammikuuta 2012
Kävelin lumista tietä pitkin tallille. Jossain kohti tietä oli jäätä, yritin väistellä niitä, mutta turhaan. Sitten jatkoin matkaa. Lopulta pääsin tallin pihaan ja rupesin etsimään näkökenttääni ruunikkoa tammaa. En nähnyt sitä joten lähdin tallia kohti. Avasin tallin oven ja suuntasin menoni Luton karsinaa kohti. Mutta tamma ei ollut sielläkään. Kurkistin vielä karsinan lattialle jos Luto olisi makuulla, mutta ei. Mutta onnekseni Kasper huomasi miettimiseni ja sanoi minulle :
- Jos etsit Lutoa, Heidi on ratsastamassa sillä maneesissa. Oletko ryöminyt tänne lumihangessa ? Poika katsoi minua vähän huvittuneena.
Huomasin että olin lumessa uineen näköinen. Pitikin kaatua. Kiitin häntä. Menin ulos ja puhdistin itseni lumesta. Seuraavaksi menisin maneesin. Kävelin varovasti maneesille, en halunnut kaatua uudestaan. Pääsin maneesille elävänä ja jäin reunalle seisomaan. Katsoin Heidin ja Luton työskentelyä. Se oli kaunista, tamma totteli pienintäkin apua. Katselin aikani ratsastusta. Jossain vaiheessa he siirtyivät käyntiin ja aloittivat loppukäynnit. Pian he pysähtyivät kaartoon ja Heidi jalkautui, löysäsi satulavyön ja ja nosti jalustimet. He astelivat ovelle päin ja avasin oven heille.
- Ratsastat todella upeasti!
- Kiitos, haluatko hoitaa Luton? Heidi kysyi.
- Jep.
Otin tamman ohjat ja talutin karsinaan. Riisuin varusteet ja vein paikoilleen. Harjasin vielä kokonaan kunnolla. Hain vielä ohuen loimen vähäksi aikaa päälle.



23. tammikuuta 2012
Kun tulin tallille Luto ravasi riemuissaan tarhassaan. Katselin sen menoa ja astelin maneesille päin lumisen pihan poikki. Työnsin raskaan maneesiin oven auki. Hyppäsin sisälle ja menin hakemaan estetolppia ja puomeja. Asettelin toisen pitkän sivun uran sisäpuolelle pari estettä joiden väli oli noin kymmenen metriä. Esteet ovat pieniä noin 40 sentin korkuisia ristikoita. Menin ulos ja kävelin pihan poikki Luton tarhalle. Riimunnaru olikin jätetty siihen, otin sen ja avasin tarhan portin ja menin sisään. Kutsuin Lutoa nimellä ja tamma kääntyi katsomaan minua ja tallusteli luokseni. Kiinnitin riimunnarun riimuun ja rapsuttelin vähän Lutoa. Talutin tamman ulos tarhasta ja suljin portin. Kävelimme tallille hitaasti koska oli jäistä. Vein Luton omaan karsinaansa ja sidoin kiinni. Otin loimen pois ja vein paikoilleen. Hain samalla Luton harjapakin ja astelin karsinalle. Otin esiin pölyharjan ja rupesin harjaamaan tammaa. Tänäänkin ihmeen hyvin käyttäytyi jalkojen harjauksen ajan. Seuraavaksi kävin hakemassa estesatulan ja suitset. Ensin asettelin satulahuovan selkään ja sitten nostin satulan oikealle kohdalle. Kiinnitin satulavyön. Avasin riimua ja vedin sen kaulalle. Avasin suitsista niputuksen ja lämmitin kuolaimia. Seuraavaksi pujotin ohjat kaulalle. Luto rupesi haukottelemaan siinä olikin sitten helppo laittaa kuolaimet suuhun. Kiinnitin vielä remmit ja hihnat kiinni. Irrotin riimun kaulalta, avasin riimunnarun solmun ja vein paikoilleen käytävälle. Laitoin kypärän vielä päähäni. Otin ohjat kaulalta ja lähdin taluttamaan maneesia päin. Luto ihmetteli miksi siellä oli esteitä. Nousin ratsaile ja kiristin vielä vyötä selästä käsin. Aloitin reippailla alkukäynneillä oikeaan kierrokseen. Tein jossain vaiheessa istunnalla pysähdyksiä. Otin ohjat ja ravia. Useamman kierroksen jälkeen lyhensin ohjia ja tamma hakeutui muotoon. Tein huolellisen puolipidätteen ja nostin oikean laukan. Muoto pysyi hyvin laukan ajan, siirryin raviin ja nostin uudelleen laukan muutaman metrin jälkeen. Tein laukanvaihdon, no tein sen vielä pari kertaa. Siirryin raviin ja kierroksen jälkeen taas laukan. Laukkasin vielä useamman kerran ja vaihdoin suunnan ravissa. Tein samoja juttuja toiseen suuntaan, laukanvaihdoista tuli mukavan ilmavia ja muoto pysyi hyvin. Sitten siirryin käyntiin ja annoin pitkät ohjat. Noin viiden minuutin päästä otin ohjat ja ravasin muutaman kierroksen. Siirryin käyntiin ja reippaasta käynnistä nostin laukan, siirryin laukkaamaan pääty-ympyrälle. Laukkasin useamman kierroksen jälkeen ohjasin ympyrältä esteille, Luto nosti päätään ja nopeutti laukkaa. Hidastin vähän ja sitten hyppäsimme tuli todella ilmava hyppy. Ohjasin tamman toiselle esteelle ja hyppäsimme senkin ilmavasti. Tulin esteet vielä muutaman kerran. Vaihdoin suunnan ja tulin esteet vielä toiseenkiin suuntaan. Hyvin hypyt onnistui, tasapainoisesti ja ilmavasti. Siirryin raviin ja sitten käyntiin annoin pitkät ohjat ja silitin tammaa. Tulin kaartoon ja nousin selästä. Nostin jalustimet ja löysäsin satulavyön. Lähdin taluttamaan tammaa tallia kohti. Riisuin varusteet tammalta. Sitten harjasin, hellin ja rapsuttelin.


----
Tähän mennessä kertynyt 63v€ tarinoista (:


Viimeinen muokkaaja, Heidi N pvm 26.01.12 19:50, muokattu 1 kertaa

_________________
Funnel
avatar
Heidi N
Admin

Viestien lukumäärä : 516
Join date : 22.01.2012
Ikä : 24

Näytä käyttäjän tiedot http://virtuaalie.webs.com/funnel/

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Inkan ja Luton päiväkirja

Viesti kirjoittaja Vieraili lähetetty 26.01.12 19:24

Tänään kun tulin tallille tamma oli karsinassaan. Hain harjat ja rupesin harjaamaan. Luto ei jotenkin välittänyt siitä ja ihmettelin vähän. Jalkojen kohdalla jopa näytti hampaitaan.
- Mikäs tammalla tänään on onko jotenkin ärripurri? Kysyin Lutolta.
Otin riimusta kiinni. Luto viskaisi päänsä pois otteestani. Kohautin harteitani ja jatkoin harjausta. Hain satulan ja suitset. Nostin satulan selkään ja jätin satulavyön löysälle. Tamma luimuili, ihmmettelin edelleen. Seuraavaksi yritin saada suitsia päähän. Niin siis yritin. Luto piti suutaan tiukasti kiinni. Usutin kuolaimia suuhun. Tiuskasin vähän ja lopulta sain suitset jotenkin päin päähän. Laitoin kaikki remmit kiinni. Talutin Luton ulos ja vein manesiin. Laskin jalustimet ja vedin satulavyötä kireämmällä. Tamma luimi ja naksutteli hampaitaan. Nousin selkään ja tamma mateli kuin etana. Alkukäyntien jälkeen otin ohjat. Ja annoin pohkeita jotta Luto nostaisi ravin, mutta ei. Kiihdytti vain käyntiä. Huudahdin ja annoin oikein kunnolla pohkeita. Tamma nosti ravin. Ravasimme aikamme ja yritin saada tamman muotoon. Sekin vaati aika paljon työtä koska tänään Lutoa ei kiinnostanut työn teko. Lopulta kuitenkin antautui ja meni kauniissa muodossa. Nostin laukan ja muoto hävisi. Taas yritin saada muodon takaisin ja lopulta sainkin. Siirryin käyntiin ja annoin pitkät ohjat. Tulin kaartoon, jalkauduin, nostin jalustimet, löysäsin satulavyön ja lähdin taluttamaan tallia kohti. Tänään tulisikin tämmöinen lyhyt ratsastus. Riisuin varusteet ja hain harjat. Harjasin kokonaan. Jalkojen harjaaminen oli niin kamalaa että tamman oli ihan pakko oikein väistää seinään asti. Huokaisin. Jätin tamman karsinaan ja vein harjat pois. Lähdin kotiin


--
Olipas Lutolla huono päivä. Noh, kai niitä jokaiselta löytyy toisinaan.
9v€
- Heidi

Vieraili
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Inkan ja Luton päiväkirja

Viesti kirjoittaja Vieraili lähetetty 27.01.12 16:05

Tänään tallilla oli vilskettä ja hälinää, ainakin tallin ovelta pystyi niin tietäämään. Kuului viilausta, avasin oven ja käytävällä näin hiirakon oriin kengityksessä. En kerennyt tallin ovea pidemmälle kun ori irrotettiin riimunnaruista ja vietiin karsinaansa. Seuraavaksi Heidi sukelsi Luton karsinaan nappasi riimusta kiinni ja toi käytävälle. Tamma kiinnitettiin molemmilta puolilta.
- Hei ! Huikkasin ovelta ja kävelin peremmälle.
- Heippa ! Tässä on Laura, hän kengittää aina hevosemme. Heidi esitteli vielä minut Lauralle.
Jäin katsomaan kengitystä mielen kiinnolla. Laura kertoi asioita kengityksestä. Hän poisti jokaisesta kaviosta kengän ja laittoi uuden. Jossain vaiheessa Heidi tuli ulos Kasperin perässä satulahuoneesta, en huomannutkaan kun hän oli mennyt sinne.
- Mikä siinä aidassa muka on? Heidi kysyi Kasperilta.
- Näytän sen, kestää vain 15 minuuttia.
- Pitäisi ratsastaa se Lutokin vielä
- No niin nyt tämä neiti onkin valmis ja kaikki muutkin. Lähdenkin tästä, täytyy käydä vielä Heidin luona. Laura sanoi ja vei Luton karsinaansa.
Seisoin keskellä tallia ja päätin laittaa Luton valmiiksi Heidille. Kävin hakemassa harjat ja menin tamman karsinalle. Harjasin Luton ja tamma seisoi kiltisti paikoillaan, joskus yritti avata solmua, vaikka ei sitä oikein osannutkaan. Putsasin vielä kaviot ja sitten hain varusteet. Varustin edelleen kiltisti seisovan tamman. Kuolaimet tamma otti kiltisti vastaan ja satulakin meni ongelmitta selkään. Olin juuri viemässä Lutoa ulos kunnes Heidi tuli ovesta sisään.
- Siis mitä?! Laitoitko sä Lutolle varusteet valmiiksi? Heidi kysyi ällistyneenä.
- Juu.
Heidi kiitti, kävi hakemassa kypäränsä ja lähdimme yhtämatkaa maneesille. Heidi nousi selkään ja he lähtivät liikkeelle. Katselin hänen ratsastustaan unelmoiden että minäkin ratsastaisin joskus Lutolla noin. Tamma meni kauniisti muodossa ja muutenkin kauniisti. Huomasin että kylmä avasin maneesin oven ja pyrähdin ulos raittiiseen ulkoilmaan kävelin ripeästi tallin lämpöön. Kävin lämmittelemässä varustehuoneessa ja sitten menin käytävälle. Kävin hakemassa Luton meksikolaiset suitset ja rupesin putsaamaan niitä. Hinkkasin ja putsasin niitä huolellisesti. Kun olin valmis urakkassani kuulinkin jo käytävältä kavionkopsetta. Vein tavarat paikoilleen ja kiiruhdin käytävälle. Heidi oli jo viemässä tamman varusteita pois. Huikkasin hänelle että menen Luton kanssa kävelylenkille metsään. Kävin hakemassa loimen tammalle, heitin sen selkään ja suljin. Asettelin riimunpäähän ja kiinnitin riimunnarun riimuun. Talutin Luton käytävälle ja sitten ulos. Lähdimme metsäpolulle kävellen, tamma katseli ympärilleen ja tökki lunta puun oksilta. Luton turpa oli ihan lumessa. Kävelimme polkua pitkin ja pian puiden takaa näkyikin jo talli ja tarhat. Kävelimme pihaan ja tamma tervehti muita. Talutin Luton karsinaansa ja riisuin loimen. Harjasin vielä kunnolla ja rapsutin sään kohdalta, tamma venytti kaulansa oikein pitkäksi. Halasin Lutoa ja siitten jätin tamman omaan rauhaan.

--
Ihana tarina ja hyvin helppolukuinen. (:
12v€


Viimeinen muokkaaja, Laukkaratsu pvm 28.01.12 10:25, muokattu 1 kertaa

Vieraili
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Inkan ja Luton päiväkirja

Viesti kirjoittaja Vieraili lähetetty 28.01.12 10:19

Tänään Luto oli tallissa karsinassa. Hain harjapakin ja rupesin harjaamaan tammaa. Harjattuani ja kaviot puhdistettuani hain varusteet. Varustin kiltisti seisovan tamman ilman ongelmia. Lähdimme tällä kertaa kentälle päin. Tulessa tallille olin huomannut että kenttä oli hyvässä kunnossa. Menin kentällä kaartoon ja laskin jalustimet. Kiristin satulavyön ja nousin selkään. Etenimme reippaasti pikakäyntiä ympäri kenttää. Varmaan tamma oli innoissaan koska ratsastin ulkona. Otin ohjat ja annoin pohkeita. Siirryimme raviin ja huomasin että ohjani on olivat kuin pyykkinarut. Kiristin ohjia ja tamma hakeutui heti muotoon. Tamma olikin tänään todella miellyttämis haluinen. Ravailin muutaman kierroksen ja siirryin käyntiin. Nostin jalustimet kaulalle ja nostin ravin uudelleen. Yritin mukautua tamman isoihin liikkeisiin, jotka olivat tänään vielä korkeammat ja liitelevämmät kuin tavallisesti. Lopulta pääsin jotenkin päin tamman tahtiin mukaan. Koska olen niin hieman lyhyt olen ratsastanut enemmän poneilla tuntuvat hevosen isot askeleet vähän vaikeilta istua. Lutohan halusi vain miellyttää hienoilla askellillaan. Kun olimme menneet useamman kierroksen hyvin ravia, ohjasin tamman keskiympyrälle. Nostin vastalaukan, askeleet isontuivat taas huomasin pomppivani vähän, vaikka laukkahan on pehmeämpää kuin ravi. Laukkasimme vähän aikaa vastalaukassa ja sitten annoin laukanvaihdoin avun. Luto halusi kovasti miellyttää, teki tamma todella ilmavan laukanvaihdoin.
- Iiiik !! Kiljahdin samalla kun lensin tamman kyljelle.
Ohjat olivat levinneet, mutta tamma jatkoi menoaan muodossa ympyrällä. Siinä vasta hevonen, menee muodossa vaikka ohjat lensivät pitkäksi. Mutta nyt ei ollut aikaa ajatella mitään muotoa vaan sitä mitenpääsin täältä kyljeltä roikkumasta takaisin suoraksi satulaan. Yritin hinata itseäni ylös käsivoimilla, ei onnistunut. Heitin toisen jalkani satulan yli ja yritin uudestaan. Pääsin joillakin ihmevoimilla takaisin satulaan. Ohjasin tamman uralle ja käyntiin. Huohotin naama punaisena, taputin tamman kaulaa ja kehuin. Eihän se Luton vika ollut. Laskin jalustimet alas ja kaivoin ne jalkoihin. Hengähdimme vähän aikaa ja sitten otin ohjat. Nostin ravin, Luto totteli ja nostin liittävän ravin. Siirryin takaisin käyntiin ja sitten noin neljän askeleen päästä raviin. Jatkoin harjoitusta, joka onnistui ihan hyvin. Käyntiin siirtymiset vähän pitkittyivät koska Lutolla oli energiaa.
- Soo, ei noin lujaa.
Lopussa annoin tamman vielä ravata reippaasti muutaman kierroksen. Siirryin käyntiin ja annoin pitkät ohjat. Lähdimme kentältä pois ratsastelin Lutolla tallin ympäristössä. Pysäytin tamman tallin eteen ja laskeuduin selästä. Nostin jalustimet ja löysäsin vyön. Talutin tamman talliin ja omaan karsinaansa. Riisuin suitset ja satulan, vein ne paikoilleen. Hain harjat ja harjasin oikein kunnolla. Rapsutin ja halasin.
- Hei, voit viedä Luton tarhaan nyt jos haluat. Kasper sanoi.
Säikähdin vähän koska en ollut huomannut häntä.
- Juu, voin viedä.
Vein harjapakin pois ja kävin kurkkaamassa tallin lämpömittari. Se näytti että pakkasta oli -17 astetta.
Hain Luton paksun loimen ja kävelin karsinalle. Heitin loimen selkään ja kiinnitin soljet kiinni. Otin käytävältä riimunnarun ja kiinnitin sen riimuun. Talutin sen ulos jossa muut hevoset tallustelivat tarhoissaan. Talutin tamman tarhan portille. Avasin sen ja päästin Luton vapaaksi tarhaan. Suljin portin ja katselin tamman menoa.

--
Aivan mahtavaa, että olet noin aktiivinen hoitaja (: Luto ja omistaja tykkää.
10v€

Vieraili
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Inkan ja Luton päiväkirja

Viesti kirjoittaja Vieraili lähetetty 30.01.12 16:05

Tänään kävelin erittäin vihaisena ja kylmissäni tallille johtavaa tietä pitkin. Eräät eivät voineet sitten kuskata minua tänne. Pakkasta oli ainakin -20 astetta ja vielä viima siihen. Vedin piponi syvemmälle päähän. Pian eteeni avautui tallin piha. Pihassa ei näkynyt ainuttakaan ihmistä, hevosta tai muuta liikkuvaa oliota. Astelin reippaasti tallin ovelle. Avasin sen ja pujahdin sisälle. Tervehdin muita ja suunnistin menoni iki-ihanan hoitsuni luo. Silitin sormella Luton silkkistä turpaa, karsinan kaltereiden läpi. Kävin hakemassa tamman harjapakin ja menin takaisin karsinalle. Avasin oven ja otin käteeni jonkun harjan. Jätin tamman vapaaksi karsinaan. Harjailin joka puolelta ja sitten rapsutin. Luto nautti kovasti. Vaihdoin harjan kaviokoukkuun ja puhdistin kaviot. Selvitin vielä harjan, jos siinä mitään selvitettävää oli. Lopuksi nojasin karsinan seinää vasten. Mietin miten minusta ja Lutosta oli tullut jo ainakin vähän kavereita. Tamma tuuppasi minua turvallaan ja naurahdin. Silitin Luton päätä ja halasin sitä. Kävelin Luton ohi karsinan ovelle ja työnsin auki. Astelin ulos karsinasta ja suljin oven. Hyvästelin vielä Luton ja sitten vein harjapakin pois. Kävelin tallin ovelle ja sanoin muille että lähden nyt. Menin ulos ja tunsin kuinka kirpeä pakkasilma kylmetti kasvoni. Kaivoin puhelimen taskusta ja huomasin että akku oli tyhjä. En pystynyt edes soittaamaan jollekkin minua. Ai niin he eivät kukaan voinut tulla hakemaan minua "Koska menee turhaan bensaa", niin juuri noin minulle oltiin sanottu. Tungin puhelimen taskuuni ja lähdin kävelemään vihaisena tietä pitkin.

--
9v€ (:

Vieraili
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Inkan ja Luton päiväkirja

Viesti kirjoittaja Vieraili lähetetty 01.02.12 16:21

Hyppäsin ulos autosta ja työnsin oven kiinni. Kylmä tarttui poskiin ja nenään. Vedin takin kaulusta korkeammalle ja lähdin kävelemään. Lumihiutaleet laskeutuivat maahan hitaasti ja kauniisti. Puiden oksat oliat ihan lumessa ja tiellä näytti joltain lumimaalta. Kävelin tietä pitkin reippaasti tallia kohti, olin miettinyt jo mitä tänään tekisin Luton kanssa.
Saavuin tallin pihaan ja astelin lumisen pihan poikki tallin ovelle. Avasin oven ja astuin talliin. Tervehdin muita, menin hakemaaan tamman harjapakin ja menin Luton luo. Avasin karsinan oven ja näin kun Luton uniset silmät katsoivat minua. Avasin harjapakin ja otin harjan, vedin karsinan ovea kiinnemmäs ja rupesin harjaamaan. Harjasin pitkillä vedoilla tammaa. Harjasin Luton kokonaan, sitten vaihdoin harjan kaviokoukkuun. Puhdistin kaviot onnsituneesti, vaikka oikean takajalan kohdalla ei meinannut nostaa kaviota.
Seuraavaksi otin taskustani pienen porkkanan palan. Luton silmät kirkastui ja suu alkoi syödä tyhjää. Naurahdin vähän ja sitten asetin porkkanan Luton etujalkojen väliin. Tamma tajusi idean ja kaartoi kaulansa sillein että sai napattua herkun. Toistin saman ja sitten vaihdoin idean sillein että laitoin namin suunnilleen lavan kohdalle. Nytkin tamma tajusi että piti kaartaa kaulaa ja napata porkkana. Kun onnistuimme hyvin, kokeilin saada saman asian mutta sillein että porkkana oli toisella puolella. Luto ei kyllä aluksi tajunnut että minne se pää piti tunkea. Luto käänsi päänsä väärälle puolelle ja yritti etsiä herkkua sieltä. Lopulta se onnistui ihan hyvin. Onneksi tallissa ei ollut kuin pari hevosta ja ne oli kaukana etteivät huomanneet että Luto sai herkkuja. Rapsutin ja silitin Lutoa vielä. Tallissa oli ihanan rauhallista ja tunnelmallista. Juuri sitä tunnelmaa mitä tuntee kun on hiljaista ja saa olla hevosten tai hevosen kanssa rauhassa. Luto nautti saamastaan huomiosta ja otti kaiken ilon irti.
Tallin ovi paukahti ja talliin saapui luminen ratsukko. Katsahdin karsinan ovesta ulos.
- En mene enää ikinä ulos jos tuolla on noin kylmä. Ratsastaja sanoi ja katosi hevosen kanssa karsinan uumeniin. Hymyilin ja silittelin tammaa. Samalla kuuntelin kuinka hevoselta riisuttiin varusteita. Kuulin myös kun hevonen steppasi paikallaan. Ratsastaja ärähti sille ja hevonen lopetti sen. Minuutin päästä kuitenkin jatkoi steppausta. Kuulin huokaisun. Lopulta steppaus loppui.
Avasin karsinan oven ja astuin käytävälle. Suljin oven ja hyvästelin tamman. Kävelin ovesta ulos ja hengitin raikasta talvisään ilmaa. Oli jo pimeää ja taivaalla oli tähtiä

Ja sitten vielä ihan toista asiaa. Huomasin vasta eilen että olit kirjoittanut vanhaan "hoitokirjaan" kommenttia siitä uhdestä hoitotarinasta (estetarina). Yritän jatkossa kirjoittaa pitempiä lauseita ja kappaleenjakoja.

--
Okkei, hyvä (: Suloinen "hoito" tarina, Lutokin selvästi alkaa jo luottamaan sinuun paremmin.
11v€

Vieraili
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Inkan ja Luton päiväkirja

Viesti kirjoittaja Vieraili lähetetty 07.02.12 16:07

Kävelin tallia kohti, olin iloinen että pääsisin taas tallille. Olin ollut kuumeessa ja siksi en ollut päässyt tänne. Vanhempani väitti että edelleen olin hiukan kipeä ja saisin käydä tallilla vain pikaisesti. Ei siinä ollut päätä eikä häntää, olin terve. Menin talliin ja heti Luton karsinalle. Huomasinkin että harjat oli valmiina. Ihmettelin vähän. Takaani kuuluis askeleita ja käännyin ympäri.
- Hei Inka. Kiva kun pääsit taas tallille, ajattelin just mennä ratsastamaan tammalla. Heidi sanoi.
- Okei, voin laittaa Luton kuntoon.
- Jos haluat. Hän hymähti ja kiitti.
Kävin hakemassa varusteet ja palasin karsinalle. Menin karsinaan ja moikkasin tammaa.
- Muistatkohan minua enää Luto?
Silitin vähän aikaa tammaa.Asettelin satulahuovan selkään ja nostin satulan siihen päälle. Kiinnitin satulavyön. Sitten laitoin suitset päähän. Tamma otti kiltisti kuolaimet suuhun kuten yleensä. Kännykkä värisi taskussani. Olin laittanut sen äänettömälle. Otin sen ja vastasin.
- Moi.
- Käykö jos tulet sillä seuraaalla bussilla kotiin.
- Miksi, just mä tulin tänne? Vastasin kimpaantuneena.
Kävin vihaisen keskustelun ja lopulta löin luurin korvaan. Huomasin Heidin ja viitoin hänet karsinaan.
- Laitoin Luton kuntoon. Mun pitää lähteä jo nyt. Sanoin tuhaantuneena.
- Ahaa, no ei se haittaa. Heidi vastasi.
Annoin ohjat hänelle ja sitten he lähtivät ulos. Haukottelin ja minäkin menin ulos. Nojasin tallin seinää vasten. Näin jo vanhempani auton kaartelevan tietä pitkin. Nousin seisomaan kunnolla ja otin pari askelta keskemmälle pihaa päin. Auto tuli pihaan ja pysähtyi. Hyppäsin kyytiin ja vedin oven perässäni kiinni.

--
7v€

Vieraili
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Inkan ja Luton päiväkirja

Viesti kirjoittaja Vieraili lähetetty 10.02.12 15:17

Tuuli navakasti. Nostin takin kaulusta korkeammalle. Palelin, kävelin eteenpäin tallia kohti. Piti kävellä vielä mutkaan ja sitten näkisin pihan.
Tulin mutkaan ja sitten näin tallin. Pistin juoksuksi, Kasper oli juuri tuomassa hevosia sisälle. Hän huomasi minut.
- Viitsisitkö tuoda Luton sisälle? Kasper kysyi. Hän piteli samalla jostain uudesta hevosesta kiinni, tai en ollut nähnyt sitä ennen.
- Juu, tottakai.
Menin tarhalle, en huomannut riimunnarua missään.
- Sen riimunnaru on sisällä, mut voit tuoda sen ihan riimusta pitäen. Kasper huikkasi.
Avasin portin ja kutsuin tammaa. Se ei vastustellut sisälle menoa joten antoi helposti kiinni. Sitten lähdin viemään sitä tallille.
Kun sain Luton karsinaansa riisuin loimen ja vein sen sitten kuivumaan. Huomasin Heidin varustehuoneessa pudistamassa suitsia.
- Kuka se uusi hevonen oikein on, onko se sun vai? Kysyin häneltä uteliaana.
- Juu, se on Valitus. Suokki kuten nimestä voi päätellä.
Juttelimme aikamme vähän kaikesta.
Muistin että minun piti harjata Luto. Otin siis harjapakin ja menin Luton karsinalle. Nostin pakista harjan ja avasin karsinan oven. Menin sisälle ja Luto kääntyi ympäri. Silitin tamman kaunista päätä.
- Heippa Luto, mitäs kuuluu?
Eihän Luto tietenkään vastannut. Rupesin harjaamaan. Harjasin kokonaan ja sitten puhdistin kaviot. Luto nautti saamastaan huomiosta.
Seuraavaksi kävin hakemassa suitset. Palasin karsinalle ja menin sisälle.
- Mitäs sanot Luto jos menen ilman satulaa?
Yritin laittaa suitset tamman päähän. Luto otti kuolaimet kiltisti suuhun. Asettelin suitset päähän ja sitten käänsin tamman ympäri. Talutin Luton ulos karsinasta nostin samalla lattialta kypäräni. Laitoin päähän ja sitten menimme ulos.
Kävelimme kylmän pihan poikki maneesille. Oli tullut jo hämärä, vaikka juurihan oli ollut valoisaa kun tulin tallille. Työnsin maneesin oven auki ja huomasin että siellä oli ihan pimeää. Muistin että Heidi oli näyttänyt minulle mistä valot saa päälle. Kävin napsauttamassa ne päälle ja hiljattain alkoi tulla valoisampaa.
Vein Luton keskelle kahden laatikon vierelle. Laitoin ne päälekkäin ja nousin niiden päälle. Tuntui vähän huteralta mutta pääsin niiden päältä hyvin tamman lämpimään selkään. Käskin pohkeella eteenpäin. Lähdimme kiertämään maneesia uralla.
Alkukäyntien jälkeen otin ohjat. Lähdimme raviin. Tein päätyihin päätyympyrät ja pitkille sivuille kiemuraurat. Menin tänään jotain ihan helppoa. Luto liikkui reippaasti eteenpäin ja kuunteli apuja hyvin. Alussa oli vähän tasapaino minulla hukassa. Vaihdoin suunnan täysikaarrolla ja tein samoja juttuja tähänkin suuntaan.
Siirryin käyntiin ja annoin pitkät ohjat. Kiersimme maneesin useamman kerran ja sopivan pituisen hengähdystauon jälkeen otin ohjat.
Lähdimme raviin. Käänsin keskihalkaisijalle. Noin keskivälillä tein puolipidätteen. Ensimmäinen puolipidäte vähän venyi. Suunta vaihtui ja menin pitkän sivun lujempaa. Ennen kulmaa pidätin tamman normaaliin vauhtiin. Käänsin taas keskihalkaisijalle ja tei samat jutut. Toistin sen vielä useasti.
Seuraavaksi siirryimme käyntiin ja annoin pitkät ohjat. Minulle oli ainakin tullut kuuma vaikka ei se ollut kovin vaativa harjoitus ollutkaan.
Käänsin tamman keskihalkaisijalle. Laskeuduin selästä ja taputin tammaa. Kävin sammuttamassa valot ja sitten menimme ulos.
Kävelimme talliin ja vein Luton karsinaansa. Otin suitset pois ja sitten harjasin kunnolla. Luto piteli silmiään kiinni ja leputti toista takajalkaa. Tamman karvapeitteeseen oli jäänyt jäljet jaloistani.
Kun oli harjannut Luton vein varusteet ja harjapakin pois. Palasin vielä karsinalle ja Luto näytti todella suloiselta kun turvassa oli hiukan purua ja se katsoi kuin anoen lisää harjausta. Katsoin kelloa ja huomasin että pitäisi pistää töpinäksi jos aioin keretä viimeiseen bussiin joka lähti järkevään aikaan. Jouduin hyvästelemään tamman.
Menin ulos ja lähdin kävelemään pikavauhtia pysäkille päin.

--
Mukavaa, että olet huomannut tallin uuden asukin. Valituksen lisäksi tänään tallista myytiin Sole pois ja ostettiin Oliver-niminen puoliveriori sen tilalle. Tarina oli jälleen kerran mukavaa luettavaa, tuli itselle hirveä halu päästä ratsastamaan ilman satulaa (:
Annan myös tuosta ystävänpäivä maasto-tarinasta sulle rahaa ja päivittelen tänään tuonne sivuille tämän hetkisen rahatilanteesi.
Tästä tarinasta 12v€, maastosta 14v€.

Vieraili
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Inkan ja Luton päiväkirja

Viesti kirjoittaja Vieraili lähetetty 16.02.12 13:13

Ympärillä oli hiljaista. Kävelin tallia kohti nyt jo tuttuun tapaan. Yhtäkkiä tallin ovesta tuli ulos ruunikonkimo hevonen. Heidi talutti sitä maneesille. Mietin kuka se oli, pitäisi ottaa selvää. Menin ovelle ja siitä sisään. Näin Kasperin lakaisemassa käytävän lattiaa, astelin hänen luokse.
- Moi, tiedätkö sä mikä se hevonen oli mikä meni just ulos? Kysyin häneltä.
- Se on Oliver. Kasper sanoi.
- Ahaa.
Menin Luton karsinalle, tamma seisoi takamus ovelle päin.
- Sillä on vasen takajalka vähän turvonnut. Kasper kertoi.
Muistin että taskussani oli jäänyt pieni muovipussi. Nyt tarvitsisin sitä, kävelin ovelle ja menin siitä ulos.
Nostin lapasella lunta pussiin. Asettelin lunta tasaisesti ja sitten menin sisälle.
- Missä olisi teippiä? Kysyin Kasperilta.
- Ensiapu laatikossa. Poika vastasi.
Kävin hakemassa pari palaa teippiä ja sitten menin Luton karsinalle. Avasin oven ja menin sisään.
- Hei Luto.
Silitin tamman kaunista päätä ja puhelin sille jotain. Huomasin turvonneen jalan ja katsoin sitä tarkemmin. Se ei näyttänyt kamalan pahalta. Pyöritin pussin jalan ympärille ja kiinnitin teipin palat vielä. Nyt se pysyi siinä hyvin.
Kävin hakemassa tamman harjat. Harjasin Luton kunnolla, rapsutin ja silitin. Irrotin pussin jalasta kun lumi alkoi olla ja sulaa. Vein pussin pihalle ja tiputin lumet hankeen. Seuraavaksi vein pussin roskiin.
Kävin vielä hyvästelemässä Luton ja toivottamassa pikaista parantumista ennen kun lähdin kotiin.
Olin ajatellut käydä ratsastamassa Lutolla maneesissa, taas ilman satulaa. Mutta hevosten kanssa sattuu ja tapahtuu.

--
On tainnut neiti vähän riehua tarhassa, kun on jalkansa loukannut.. (:
9v€

Vieraili
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Inkan ja Luton päiväkirja

Viesti kirjoittaja Vieraili lähetetty 23.02.12 14:23

Olin hiukan surullinen mutta iloinen tullessani tallile. Surullinen olin koska olin loukannut ranteeni laskettelurinteessä ja en muutenkaan ollut tallilla kovin useasti. Mutta iloinen olin siitä että pääsin nyt tallille vaikka vanhemmat jankutti että älä mene ja vielä siitäkin että pitäisiköhän laskettelu lopettaa, kun vaikutti niin vaaralliselta. Ja kun äiti vielä välttämättä tuoda minut tallille.
- No niin kultaseni, olemme nyt perillä. Muistathan olla varovainen ja soita jos tulee asiaa. Äiti lässytti.
- Juu juu. Huokaisin syvään ja astuin ulos autosta.
Kylmä viima tuulahti ja lähdin tallia kohti. Avasin raskaan oven ja työnnyin sisään.
- Hei Inka, sinullahan on käsi paketissa. Heidi sanoi ja katsoi minua hiukan yllättyneenä.
- Juu, mulla murtu ranne viikko sitten.
- Niinhän se oli, unohdinkin jo sen vaikka lähetit mulle viestiä maanantaina.
Kun olin käynyt hakemassa harjat menin Luton karsinalle. Katsoin tammaa ja sanoin sille jotain hiljaa. Luto kääntyi ympäri ja tuli haistelemaan kättäni. Menin ovelle ja sukelsin sisään. Silitin ja rapsutin tammaa. Otin esille pehmeän harjan ja harjasin sillä tammaa. Luto nautti saamastaan huomiosta kuten aina. Hyräilin erästä hyvää laulua samalla kun harjailin. Olisin nyt mieluusti mennyt ratsastamaan mutta en nyt kyllä pystynyt, Mitäköhän siitä tulisi, ratsastusta yhdellä kädellä.
Kun olin harjannut ruskean tamman, puhdistin kaviot. Selvitin vielä lopuksi harjan ja nännän. Muistin sitten Luton jalan joka oli ollut kipeä. Kumarruin alas ja katsoin jalkaa, parantunut oli.
Vein harjat pois ja sitten jäin käytävälle juttelemaan muiden kanssa.
Puhelin pirisi taskussa. Se oli äiti. Puhuin hänen kanssaan kiivaan keskustelun pitikö minun jo lähteä. Löin luurin korvaan ja tallustin ulos. Siihen jäin odottamaan kyytiäni.

--
Koitas parantua pian, Luto kaipailee sua jo nyt Smile
5v€

Vieraili
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Inkan ja Luton päiväkirja

Viesti kirjoittaja Vieraili lähetetty 09.03.12 14:05

Olimme menossa tätini luokse ja olin ehdottanut vanhemmilleni että kävisin moikkaamassa nopeasti Lutoa. Minulle oltiin vastattu myöntävästi.
- No niin käy viiden minuutin moikkaus ja tule sitten tähän takaisin. Äitini muistutti.
Hyppäsin ulos autosta ja lähdin ripeästi kävelemään tallia kohti.
Aurinko oli laskemassa puiden taakse ja värjäsi taivaan kauniin punaiseksi.
Pääsin tallin pihaan ja menin suoraan talliin.
- Moi! Tulin moikkaamaan Lutoa. Huusin ovelta.
- Okei, kiva. Heidi sanoi.
Menin tamman karsinalle ja katsoin sisälle. Lutolla taisi olla päiväunet, sillä se oli hiljaa makuulla. Tamman karvapeite oli purunpeitossa ja harja oli sikinsokin. Katselin sitä vähän aikaa ja sitten lähdin ovelle.
- Heippa!
Lähdin hölkkäämään tietä pitkin autoamme kohti.

--
4v€


Viimeinen muokkaaja, Laukkaratsu pvm 22.03.12 14:28, muokattu 1 kertaa

Vieraili
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Inkan ja Luton päiväkirja

Viesti kirjoittaja Vieraili lähetetty 21.03.12 15:55

Lumi oli alkanut sulaa ja puiden oksillakaan ei ollut kun hiukan lunta. Linnut lauloivat omaa iloista lauluaan. Kevät olisi tulossa!
Tallin piha oli tyhjä joten suuntasin menoni talliin.
- Hei Inka! Heidi huudahti minulle Oliverin takaa.
- Moi! Mun ranne parantui jo. Sanoin hänelle iloisena.
Menin seuraavaksi suoraan Luton karsinalle. Tamma katsoi minua vähän muistellen kuka olen. Se tuijotti minua eri suunnista ja rupesin jo uskomaan että siitä oli tullut hullu. Mutta lopulta se unohti pällistelynsä ja rupesi hamuamaan jotain olematonta karsinan kaltereiden läpi.
Joku oli unohtanut harjat käytävälle joten minun ei tarvinnut hakea niitä. Menin karsinaan ja tamma tuli heti haistelemaan kuin koira. Harjasin Luton kokonaan ja sitten putsasin kaviot.
Irrotin riimunnarun ja lähdin taluttamaan tammaa käytävälle. Huikkasin Heidille että lähtisin taluttelemaan Lutoa maastoon.
Menin taluttelemaan tammaa eräälle metsä tielle. Luto haisteli ilmaa ja tuli nätisti perässäni. Kävelimme hiukan sulaneita metsäpolkuja pitkin hyväntuulisesti.
Kylmä viima kulki ylitsemme ja nostin hupun päähäni. Yhtäkkiä kuulin itkun ja ulvomisen kuuloista ääntä. Minua rupesi pelottamaan ja huomasin Lutonkin hermostuneen ja tanssahtelevan. Lisäsin vauhtia ja lähdimme paikalta pois ripeästi.
Lopulta tulimme takaisin tallin pihaan. Pysäytin tamman.
- Voit tuoda Luton suoraan tarhaan. Kasper huusi erään tarhan portilta.
- Okei.
Vein tamman tarhaansa ja jäin katsomaan sitä portille. Katselin Luton menoa tarhassa. Tamma kääntyi ympäri ja katsoi metsään mistä tulimme. Se tuijotti hiljaa kunnes lähti kävelemään heinäkasan luo.
Menin talliin ja kerroin "pelottelun" Heidille jokaista yksityiskohtaaa myöten.
- Mä olin kerran Luton kanssa maastossa ja kuulin ton saman. Siinä samassa paikassa. Heidi kertoi.
- Mistäköhän se johtuu. Mä aattelin et siellä on joku hautausmaa josta kuuluu vainajien itkua, niin kuin yhdessä kauhutarinassa. Minä rupesin pulpattamaan.
- No höpö höpö. Mennään huomenna sinne ja selvitetään se asia.
- Mutta jos siellä..
- Ei muttia. Heidi sanoi ja katsoi minua huolestuneena mutta kuitenkin hymyillen.
Mietin kotimatkalla mistä se johtui. Kuulin samassa saman äänen mikä kuului metsässä. Lähdin järjettömään juoksuun ja kiljuin kun päätön kana. Pääsin isolle tielle ja juoksin bussipysäkille odottamaan kyytiä. Käperryin pieneksi penkille ja jäin siihen istumaan pelokkaana.

--
Oho, oikea kauhutarina.. Hyi, metsässä kuuluu aina pelottavia ääniä, mutta tässä vasta halloween-aihe olikin. Onneksi Luto säilytti tyyneytensä eikä lähtenyt tuhatta ja sataa takaisin talliin.
9v€

Vieraili
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Inkan ja Luton päiväkirja

Viesti kirjoittaja Vieraili lähetetty 24.03.12 12:58

"Tiit" painoin bussin stop-nappia. Bussi kaarsi pysäkille ja avasi ovet.
- Kiitti! Huusin kuskille ja hyppäsin ulos.
Viime yönä oli mennyt pakkasen puolelle ja maa oli ihan jäässä. Lähdin varovaisesti kävelemään tietä pitkin. Kengät luisti jäällä ja yritin pysyä pystyssä.
Kun olin päässyt pahimpien jäiden ohi pystyin jo kävelemään normaalisti.
Tulin tallin pihaan ja näin Heidin, Shitan selässä ja Luton seisoa töllöttämssä.
- No tulithan sä, mä ootin sua jo varmaan tunnin! Hän huusi.
Otin repustani kypärän ja laitoin se päähäni. Jätin reppuni tallin seinää vasten ja nousin Luton selkään.
- Mennään nyt sinne eiliselle paikalle. Heidi sanoi ja tunsin kuinka jännityin ja tarrasin kiinni etukaaresta.
- Rentoudu, Inka, rentoudu. Nyt sä oot siellä selässä kun aloittelija.
Heidin sanat saivat minut nauramaan ja oikaisin ryhtini suoraksi.
Etenimme käynnissä metsäpolkua hiljaisina, voisin vannoa tietäväni mitä Heidi ajatteli. Kun huomasin että tulimme tapahtumapaikalle olisin mielelläni käääntynyt ja lähtenyt pakoon niin lujaa kun Lutosta lähtee, mutta ei. Pysäytimme tammat ja kuuntelimme. Nyt ei kuulunut ääntä, mutta kuulin kuinka Shita pomppi kuin säkkärä paikoillaan. Sivusilmällä huomasin Heidin taistelevan tamman kanssa joka halusi kääntyä takaisin. Huomasin Lutonkin hermostuvan Shitan temppuilusta. Rauhoittelin tammaa parhaani mukaan.
- Näetkö Heidi. Kuiskasin hänelle hiljaa.
Oliko se susi, suden näköinen olio murisi puun takana kuin hyökätäkseen. Tunsin kuinka alkoi heikottaa ja yhtäkkiä kaikki pimeni.
- Inka! Kuulin Heidin äänen.
Huomasin kuinka jalkani irtosi jalustimista ja osuin maahan.
- Inka, Inka herää!!
Avasin silmäni ja näin sumeasti Heidin, sen miehen joka tuli Ystävänpäivä maastossa meitä vastaan ja sen suden. Jos se edes oli susi. Mies piteli jalkojani ylhäällä.
- Pyörryit äsken. Se oli koira ei susi, onneksi. Sattuuko johonkin, päähän?
- Ei. Missä Luto. Kysyin huolestuneena.
- Tammat on puussa kiinni. Heidi kertoi.
Muutaman minuuttin päästä istuin ja kivellä, miehen ja Heidin kanssa.
- Johannes oli ulkoiluttamassa koiraansa, Patrikkia, sehän näyttää ihan sudelta. Ja Patrik oli vapaana. Sitten se rupesi murisemaan ja sä vähän säikähdit. Ja lopun sä tiedätkin. Mut kysyin äsken Johannekselta tietääkö se siitä "ulvontaitkusta" niin Patrik on kova ulvomaan niin se on varmaan ollut se ulvomisen ääni mutta itkusta Johanneskaan ei tiedä.
- Niin ja silloinkun Heidi on ollut ratsastamassa niin sekin ulvominen on tullut Patrikilta.
Samalla kun puhuimme, rupesin puhdistamaan vaaleita hiuksiani roskista.
Lähdimme Heidin kanssa tallille päin. Samassa Heidin puhelin soi.
- Heidi. Ai poliisista? Mitä?!? Ai ruskea hevonen, jaahas Valitus. Okei, hei hei.
- Mitä? Kysyin uteliaana.
- Kuulemma tiellä juoksentelee aika pieni ruskea hevonen joka ei anna ottaa kiinni. Ja lyön vaikka vetoa että se on Valitus.
- Mutta miten se on päässyt irti?
- Varmaan se on ollut tarhassa ja Kasper jäi sisälle puhdistaa varusteita kun lähdimme, niin hän ei oo nähnyt kun Valitus karkas. Mutta nyt ravia isolle tielle. Ravasimme erittäin lujaa ja tulimme tallin pihaan. Kasper seisoi ovella hädissään.
- Missä Valitus on? Hän huusi.
- Poliisi soitti ja sanoi et se on isolla tiellä eikä anna kiinni. Heidi kertoi. - Ota Oliver nii lähetään sen perään.
Kasperia ei tarvinnut toista kertaa käskeä. Pian hän tulikin jo Oliver perässään. Hän hyppäsi ratsun paljaaseen selkään ja otti ohjia. Lähdimme ravia, tällä kertaa isolle tielle päin. Heidi ja minä selitimme kaikki tapahtuneet hänelle.
Juuri sopivasti Valitus juoksi meitä kohti, kahden poliisiauton paimentamana.
- Inka, anna Luton ohjat mulle, hyppää selästä ja ota kiinni. Koska sua se ei vielä tunne niin hyvin, antaa sit helpommin kiinni, ehkä.. Heidi sanoi.
Ojensin ohjat Heidille, pysäytimme hevoset ja hyppäsin alas selästä. Ori juoksi juuri minua kohti joten otin askeleen sivummalle ja juuri kun se oli kohdallani tarrasin sen harjasta kiinni. Valitus heilutti päätään mutta sain pidettyä otteen.
Kasper tuli luokseni ja riimunnaru kädessä. Hän ojensi sen minulle ja laitoin narkin kiinni riimuun.
- Tosi järkevästi ajateltu ottaa mukaan riimunnaru Kasper! Heidi huudahti ja kehui poikaa. Nousin Luton selkään ja Heidi ojensi ohjat minulle. Kasperkin nousi selkään ja piti kiinni riimunnarusta jonka päässä oli nolostunut Valitus. Heidi kiittelin poliiseja kyseli mitä oli tapahtunut.
Pääsimme lähtemään ja menimme tallille. Hoidimme hevoset ja kokoonnuimme varustehuoneeseen juomaan kahvia ja syömään kovaksi menneitä keksejä. Niiden päiväys oli mennyt varmaan vuosi sitten.
Illemmalla lähdin viimeiseen bussiin joka lähti kaupunkiin.

--
Saatiin selvyys metsän mörköihin! Loistavaa. Mukavan pituinen tarina, ihanasti otat tallin muutkin elikot huomioon. Olen vähän miettinyt tallikoirankin hankkimista, sitten saisi sitäkin kouluttaa ja rapsutella tarinoissa.. Katsotaan mitä tapahtuu (:
13v€

Vieraili
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Inkan ja Luton päiväkirja

Viesti kirjoittaja Vieraili lähetetty 24.06.12 16:46

Taivaalla kaarteli viimeiset muuttolinnut jotka toivat terveisiä etelästä. Ympärilläni oli hiljaista. Vain tuulen omat sävelet rikkoivat sen. Mustien tennareiden pohjat rahisuttivat hiekkatietä.
Aurinko laski samalla kun saavuin tallin pihaan. Kiersin valtavan kuralammikon ja astuin talliin.
Tallissa oli valoisaa ja kodikasta kuten aina. Hengitin syvään ihanaa hevosen tuoksua. Hyppelin uteliaana Luton karsinalle.
Tamma kääntyi ympäri karsinassaan ja katsoi minuun päin. Luto hamuili jotain karsinan kaltereiden läpi.
- Hupsu. Tokaisin tammalle naurahtaen ja pujahdin karsinan sisään.
Luto etsi taskuistani herkkuja ja lopulta tönäisi rinnalle.
- Ei aina voi olla herkkuja mukana. Silitin tamman kauniin muotoista päätä ja halasin sitä.
Parin minuutin päästä olin jo hakenut Luton kamppeet karsinalle ja harjasin innokasta tammaa touhukkaana. Luto nautti saamastaan huomiosta ja otti kaiken ilon irti. Se töni harjalaatikon kumoon ja ei meinannut nostaa kaviota kun puhdistin niitä.
- Sustahan on tullut ihan pöpi Luto, ethän sä ennen ollut noin enrginen. Vai mitä Luto? Sanoin Lutolle joka ei kyllä tainnut kuunnella.
Harjauksesta ja kavioiden putsauksesta selviydyttyäni varustin Luton.
- Käykö et meen Luton kaa kentälle? Kysyin Heidiltä.
- Tottakai! Tamma tartteekin liikuntaa. Heidi vastasi ja hymyili.
- Huomaan!
Kenttä oli aika kuiva, jossain kohti oli pieniä vesilammikoita. Vein Luton keskelle kenttää ja rupesin säätämään jalustimia. Tamma katseli ympärilleen ja haisteli ilvälle satumaa.
Selkään päästyäni ohjasin tamman uralle. Luto oli aika säikyllä päällä, säpsähteli pieniä asioita ja muutenkin ihmetteli kaikkea.
Alkukäyntien jälkeen otin ohjia ja tein pohkeenväistöä pitkillä sivuilla. Yritin saada tammaa kuulolle ja kuuliaisemmaksi. Mutta tamma ajatteli ihan jotain muuta kuin pohkeenväistöä. Luto tanssahteli eteenpäin ja teki pari sivuaskelta sinne sun tänne. Yritin useamman kerran mutta ei siitä tullut yhtään mitään muuta kuin sotkua. Hiki virtasi otsaa pitkin poskelle kun yritin vaivautuneena. Lopulta luovutin. Istuin syvälle satulaan ja hengitin syvään. Päästin jalat jalustimista ja annoin pitkät ohjat. Luto venytti kaulaansa ja pärskähteli. Huomaamattani kentän reunalle ilmestyi Heidi. Hän istui muovituolille ja katseli kentälle.
- Moi, haluisitko hypätä? Huomaan et se on tosi virkee ja sillä ei olla hypätty pitkään aikaan.
- No oishan se kivaa. Sanoin varovasti.
Olin aina halunnut olla esteratsastaja ja päästä estekentille. Mutta sitten vastaan tuli uskomattoman ihana tamma joten upeat esteratsut saivat odottaa.
- Rakennan pienen radan. Laitan korkeutta 70 cm.
Otin ohjat ja aloitin verkan. Ravailin ja kokeilin laukkaakin ympyrällä, tamma tuntui paremmalta nyt kun alkutunnista. Luto laukkasi kauniisti ja odotti apujani kuuliasiesti.
- Voit tulla tätä sarjaa nyt.
Ohjasin tamman pehmeästi sarjalle ja Luto arvioi esteiden ylitystapaa. Nousin jalustimille ja löysäsin ohjia. Luto hyppäsi niin upeasti kuin hevonen voi ja nautin siitä. Tulin estelle vielä kerran. Hyppäsimme yhtä ihanasti kuin ensimmäisellä kerralla. Siirsin tamman käyntiin.
- Olin ehtinyt unohtaa kuinka ihanaa hyppääminen on, varsinkin tällä unelmahevosella! Huudahdin Heidille.
Hän nauroi ja huudahti naurunsekaisin sanoin.
- Mee vaan koko rata pari kertaa.
Luto nosti laukan itsestään ja ohjasin sen ensimmäiselle esteelle. Ylitimme esteet ja tunsin kuin olisin jossain unemieni maailmassa. Radan jälkeen kiitin tammaa ja annoin pitkät ohjat.
- Lutohan hyppäsi hyvin. Heidi sanoi.
- Mahtavasti!!
Laskeuduin satulasta ja nostin jalustimet. Vedin ohjat kaulalta ja lähdin taluttamaan tammaa tallia kohti.
Suin Luton ruskeaa karvaa ja silittelin sen kaulaa.
- Sä oot kyllä tosi upee tamma Luto. Sanoin sille ja samassa tamma pärskähti.
Nousin selästä ja nostin jalustimet. Löysäsin satulavyötä reiällä. Talutin tamman talliin.
Harjasin Luton ja silittelin sitä kiitokseksi ihanasta ratsastuksesta. Tulisin huomenna varmasti tallille.

Tästä "kertomuksesta" tuli vähä pökerö. En ole päässyt koneelle pitkään aikaan joten siksi kesti näi kauan.

Vieraili
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Inkan ja Luton päiväkirja

Viesti kirjoittaja Vieraili lähetetty 06.08.12 15:34

Kävelin haikein askelin hitaasti, toivoen on että tämä on vain pahaa unta ja herään. Askeleet olivat raskaita. Kävelin tätä tietä viimeisen kerran.
Kaunis ja siro pää hamuili herkkuja taskusta, Luto oli aina niin iloinen ja positiivinen.
Luto merkitsi minulle paljon. Se osasi kuunnella suruja, yrittää parhaansa ja saada nauramaan. Tänään viimeinen ominaisuus jäi kaukaiseksi haaveksi. Kyyneleet pyrkivät väkisin poskelle.i
Tallin ovi rämähti auki ja sisälle astui iloinen mutta hikinen olemusta.
- Olipas tunti! Tämä ihminen jonka tunnistin Heidiksi sanoi. Hän vei ratsunsa karsinaan ja rupesi touhuamaan varusteita pois.
Katseeni siirtyi sieltä Lutoon. Sen silmät utelivat ulos karsinasta.
- Kiitos Luto kaikesta mitä olen sinulta saanut. Toivon että saat paremman hoitajan.
Juoksin ulos tallista. Kuulin jotain huudahduksia takaani mutta nyt en voinut pysähtyä.

Eli joudun lopettamaan hoitamisen, aikaa ei riitä. Olen pahoillani. Kiitos.

Vieraili
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Inkan ja Luton päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa